s Mammalaiffii: Unelmia, jännitystä ja elämäntapamuutoksen uudet tuulet!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Unelmia, jännitystä ja elämäntapamuutoksen uudet tuulet!

Vihdoin ehdin hetken istahtaa tavaravuorien alta ja kirjoitella teille kuulumisia. Lähiaikoina mun päiväni ovat olleet täynnä toimintaa. Olen meinaan aloittanut Inkan huoneen ja meidän makuuhuoneen vaihtourakkaa, vaihtamalla keskenään vaatekaappien sisukset.

Jos niissä olisi ollut pelkkiä vaatteita, niin urakka olisi ollut nopeasti tehty. Mutta nuo kyseiset kaapistot ovat kämppämme ainoat kaapit ja täten täynnä aivan kaikkea, mitä ikinä olemme tarvinneet. Urakka oli kova. Vanhaa ja turhaa tavaraa meni paljon kierrätykseen ja roskiin. Näistä kaapistoista sainkin kolmen päivän minimalismipelin poistot =)

Huomenna vielä tarvii vähän viimeistellä kaappiurakkaa sen jälkeen, kun olemme hakeneet Ainolle vaatekaapin IKEAsta. Tähän asti hänen vaatteensa ovat olleet hoitopöytien ylätasanteilla. Katsoin tarpeelliseksi hankkia Ainolle oman kaapin, kun kerran hän muuttaa kohta isosiskonsa kanssa samaan huoneeseen ja myös siirtyminen ison tytön sänkyyn on pian ajankohtaista.

Mutta kaapistojen järjesteleminen on vasta alkusoittoa huoneiden vaihtamisurakalle. Vielä huonekalut ja viimeisenä pääsen sitten tekemään mukavinta osiota eli sisustuksen viimeistelyä =) Mutta siitä sitten myöhemmin juttua ja kuvia.


Unelmana Järjestelmäkamera


Leikkikentälle menossa

Niin kuin teille jo aiemmin kerroinkin, niin sain toteutettua unelmani järjestelmäkameran hankkimisesta. Hankin itselleni Nikonin d3200 -järjestelmäkameran, johon kuului perusobjektiivi mukaan ja lisäksi ostin samalla 35mm objektiivin. Niin kuin unelmilla on tapana, niin tämäkin unelma on laajentunut! Nyt havittelen kunnon zoomausobjektiivia, jolla pääsisi kaukaisiakin kohteita ihastelemaan läheltä =)

Nyt olen kameralla muutamia kuvia jo napsinut ja täytyy kyllä todeta, että vielä on paljon opettelemista, kun kaikki kuvat eivät ole tarkkoja. Kaikki mahdolliset kuvausvinkit ja -niksit ovat erittäin tervetulleita!! 


Inka keinumassa

 Jännitystä ilmassa


Tänään postilaatikossa mua odotti TE-keskuksen kirje. Kirje, jota halusin todella paljon. Kirje, jota en osannut enää odottaa, kun pääsykokeisiin on niin vähän aikaa. Kirje, jota pelkään ja saa aikaa mussa hurjan paljon jännitystä.

Kirje oli ilmoitus Taloushallinnon koulutuksen pääsykokeisiin pääsystä. Ja mun täytyy myöntää, että moinen tilaisuus hirvittää mua ihan hirmuisesti. Miksi? No, siksi, kun meikä haluu sinne koulutukseen ihan älyttömän paljon ja pelkään, etten pääse. 

No, nyt oon kumminkin valittu pääsykokeisiin ja haastatteluun ja mua jännittää ihan todenteolla. Oonko tarpeeksi kokenut? Oonko juuri sillä tasolla, minkä tasoista porukkaa he koulutukseen etsivät? Osaanko myydä itseni haastattelijoille juuri sellaisena, että pääsen koulutukseen. Tiedän!! Minun tarvitsee vain olla oma itseni ja sitten joko pääsen tai en pääse. Niin myös tulee käymään. Minä kun en osaa tuollaisissa tilanteissa mitenkään ihmeellisesti pädetä ja/tai korostaa itseäni ja omia taitojani.

No, mutta nyt tarttee vaan laittaa kaikki peukut pystyyn ja toivoa, että tuohon koulutukseen pääsen!


Tytöt ihmettelemässä kastematoa. Huvittavaa, kun Aino on reippaana koskemassa ja tutkimassa ja Inka vieressä kauhistelee sanoin yäk ja iik!
  

Pohdintaa Elämäntapamuutoksesta


Asia mikä on mietityttänyt mua paljon lähiaikoina... Mä myönnän: Homma on lähtenyt multa ihan täysin lapasesta nyt tauon aikana ja vaakaa en enää uskalla mennä morjenstamaan ollenkaan =/

Nyt pitäisi jostain löytää motivaatiota tehdä terveellisempiä valintoja. Tiedän... Kerran kun iltatähteä havittelemme, niin olisi hyvä syödä terveellisesti ja liikkua säännöllisesti. Mutta kuka tai mikä saisi tuon lauseen iskostettua tonne mun pääkoppaan, sille pahuksen pikkupirulle, joka tulee mua aina kiusaamaan olkapäälle: NAM! Karkkia, osta, osta... syö, syö... Jos pystyisin, niin häätäisin sen pahuksen pikkupirun pois, mutta se tuppaa olemaan kauhean sitkeä sissi, joka on kynsin ja hampain mussa kiinni. Ei auta mikään!

Kävin messuilla Paavo Nurmi -keskuksen luennolla, jossa kerrottiin elämäntapamuutoksesta. Siitä, että miten se onnistuu ja mistä kaikesta homma on kiinni. Niin v-mäistä kuin se onkin, niin se kaikki lähtee itsestä. Siihen ei pysty, jos ei ole sisimmässä halua ja varsinkaan jaksamista. Jos elämä on muuten sellaista, että vähän kaikki asiat etsivät omaa paikkaansa, niin silloin elämäntapamuutos ei sovi enää samaan syssyyn. Tarvii olla halua, aikaa itsellensä ja tahtoa jatkaa senkin jälkeen, kun on kerran tai kaksi lipsunut omista päätöksistään. 

Luennoitsija kertoi hyvän esimerkin: hän kertoi hänen asiakkaansa tulleen häntä vastaan kaupungilla masentuneen näköisenä ja kun häneltä kysyi, että miten menee, mikä on vialla. Niin asiakas vastasi: Oli joulu... Eli hänen elämäntapamuutoksensa oli kaatunut jouluun. Juhlaan, joka kestää vain 3 päivää, vaikka vuodessa on 365 päivää. Hän antoi koko "projektinsa" kaatua 0,82% vuoden päivistä! 

Ja minun täytyy taas myöntää, että mulla on ihan samanmoinen tilanne lähes joka repsahduksella... Ja jälleen kerran voin ajatella, että miksi ihmeessä minä stressaan jotain viikon vierailua isovanhemmilla ruokien ja liikunnan suhteen tai miksi en esimerkiksi pääsiäisenä söisi Pashaa, kun se on kumminkin niin pieni prosentti mun elämäni yhdestä vuodesta. Jos en tee poikkeuksista tapaa, niin niistä ei pysyvää haittaa synny! Tuon totuuden kun saisi iskostettua päähäni.


Ainolle iski syli- & halipula


Mutta joo, ens kuun alusta mä alan taas pikkuhiljaa yrittämään terveellisempää linjaa ruokien suhteen. Syön samaa ruokaa, kuin koko perheeni. Mutta alan tekemään ruoan eteen vähän enemmän töitä ja että joka päivä olisi myös salaattia tarjolla, jotta pääsen toteuttamaan taas lautasmallia, joka kohdallani oli oikein toimiva tapa syödä / saada ravintoa. 

Liikunnan eteen tarttee alkaa myös tekemään taas enemmän töitä. Mutta nyt lähden eri periaatteella etenemään. Niin kuin luennoitsija sanoi, niin yritän istua päivässä vähemmän aikaa. Siitä lähdetään liikkeelle! Pikkuhiljaa istun aina vähemmän ja vähemmän. Pikkuhiljaa lähden etsimään lajeja, joihin saattaisin hullaantua pysyvästi. Yritän todennäköisesti jossain vaiheessa taas harjoittaa intervalli juoksu-kävelyä, koska siitä tuli älyttömän hyvä olo. Ja tällä kertaa mä toivon, että saan kaikilta läheisiltäni elämäntapamuutokseeni täyden tuen, kannustuksen liikkua, ehdotuksia yhteisistä liikuntatuokioista jne. Tää on ilmiselvästi juttu, johon mä en pysty yksin!

Mitens teillä muilla elämäntapamuutosta tekevillä on mennyt? Onnistumisia? Repsahduksia? Ootteko löytäneet uusia puolia itsestänne? Ootteko löytäneet kivoja reseptejä?

Ja muut kans! Miten teillä on kesä mennyt? Kertokaa kaikki =)




Ps. Ootteko jo huomanneet kirja-arvonnan. Arvontaan pääset TÄSTÄ.

2 kommenttia:

  1. Hei, mun on pitäny aiemminkin kysyä, että jatkoitko kertaakaan yoogaian jäsenyyttä sen jälkeen kun siitä postailit? Minä meinaan sun postauksen innoittamana päätin kokeilla yoogaiaa, kokeilen sen kerran, tuli taukoa ja löysin jonkun uuden postauksen aiheesta ja ajattelin kirjautua uudelleen ja sille tielle jäin! Kropassa on tapahtunu selviä muutoksia! Notkeutta aivan hurjasti lisää ja myös lihaskuntoa ja kiinteyttä selvästi. Joka viikko on vedettävä ainakin Benitan tehotreeni ja siihen päälle joku vetreyttävä ja myös lihaskuntoa lisäävä jooga. Jos kotona olen koko päivän, niin varmasti mahdutan johonkin väliin jonkun tunnin vaikka sitten lasten kanssa tai heidän mentyä nukkumaan illalla. Sinne on tullu PALJON uusia tunteja lähiaikoina... Pieni mainospuhe... ;D ja ihan omasta tahdosta!

    VastaaPoista
  2. Kiitti kommentista :) Kiva kun löysit yoogaiasta itsellesi hyvän harrastuksen.

    Meikä piti sitä sen kokeilukuukauden ja en oikein kauhean paljon ehtinyt siihen tutustua. Tai no oikeastaan en tainnut kiinnostua tarpeeksi, kun silloin siellä ei vielä kauheen paljon ollu muuta kuin vaan joogaa. Nyt taidan ottaa uuden kokeilun sun innoittamana, josko sieltä nyt löytyis tarpeeksi kivoja treenejä munkin makuun :)

    Kiitti vinkistä ❤

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi =)