s Mammalaiffii: Roolipeliä parhaimmillaan

torstai 9. heinäkuuta 2015

Roolipeliä parhaimmillaan

Minä olen tunneihminen ja myös äitinä hyvin tunteikas. Kun lapsi itkee, saatan minäkin ruveta itkemään. Kun lapsi nauraa, nauran minäkin. Kun lapsi kiukuttelee, tuppaa se tarttumaan minuunkin. Olen mielestäni todellinen äiti suurella sydämellä ja yhteiskunnan äidin rooli ei vaan yksinkertaisesti ole mua varten.

Yhteiskunnan asettama äidin rooli on huomattavan ylikorostunut. Nykyään lapsi on projekti ja äiti valmentaja. Se on todella surullista, sillä mielestäni lasten tulisi saada olla lapsia. Leikkiä, laulaa, hassutella, purkaa tunteitaan ja hakea tukea ja turvaa vanhemmistaan. 

Saako lapsi tarpeeksi tukea, jos äiti on valmentaja? Osaako äiti ottaa oikean asenteen, kun koittaa kiukuttelupäivä? Osaako hän sanoa "Kiukuttele vaan, jos se helpottaa!" vai nouseeko hänelle heti valmentajavietti ja hän yrittää lopettaa kiukuttelun eli toisin sanoen tukahduttaa lapsen tunteet.

Äidin rooli on osattava myös riisua pois, kun koittaa kahden keskinen aika oman miehen kanssa. Mies ei kuitenkaan kaipaa äitiä vaan naista. Mies odottaa naiselta naisellisia piirteitä, ei purkautumista päivän tapahtumista tukka sotkuisena ja kainalot hikisenä. Jos äidin roolista ei ole valmis luopumaan, ja pariskunta kutsuu toisiaan isäksi ja äidiksi, ei ole ihmekään, että intohimo katoaa suhteesta.

Äidin rooli ei ole helppo. Jos äiti haluaa itselleen jotain, sitä pidetään helposti itsekkäänä. Äidin rooli on olla kaiken kärsivä äiti ja itseä varten tehdyt asiat pitää jotenkin ansaita. Nykyajan yhteiskunnassa äiti helposti sortuu siihen, että toteaa tehneensä nyt niin ja niin paljon, että ansaitsee hemmottelun tai edes vähän omaa aikaa. Useimmille äideille se ei ole arkipäivää, että ottaisi aikaa itselle.

Itsekin olen usein sortunut moiseen ajattelumalliin ja en ole ottanut tarpeeksi omaa aikaa itseäni varten. Myönnän sen. Tämän takia olen viimeisten vuosien aikana ollut äärettömän väsynyt ja tuntenut itseni uupuneeksi.

Mutta vähän aikaa sitten heräsin huomaamaan tilanteen ja muutin asennettani. Aloin ajattelemaan, että se, mikä on hyväksi minulle, on hyväksi myös miehelleni ja lapsilleni. Mies ja lapset eivät ala voida pahoin siitä, mikä äidille tekee hyvää. Joten olen alkanut ottaa omaa aikaa enemmän ja heittänyt yhteiskunnan asettaman äidin roolin paineet roskakoriin... En suostu ajattelemaan, että olisin huono äiti, vain siksi, että haluan pitää myös omasta hyvinvoinnistani huolta. Päinvastoin! Kun minä jaksan paremmin, niin jaksan myös olla paremmin läsnä perheelleni arjen pyörteissä.

Unohtakaa roolit ja muistakaa elää myös itsellenne!




#todellinenäiti
 

6 kommenttia:

  1. Word! Näin se on, mutta kyllä ihan tuttujen suusta saa kuulla arvostelua jos ottaa aikaa itselleen. Olen opinnut huonosti nukkuvan toisen lapsen myötä (tai paremmin nyt vasta kolmannen kanssa), että se oma aika on ihan pakko järjestää jos haluaa jaksaa hyvin koko perheen edestä. Urheilu on auttanut minua jaksamaan ja samalla lähti 8 kg. Tunnen oloni nyt hyvältä omassa kehossani ja en olisi aikaisemmin uskonut kuinka paljon se vaikuttaa kaikkiin..., mielialaan, unen laatuun, jaksamiseen, jopa leikkimiseen lasten kanssa, jne. Tsemppiä arkeen ja hyvää, että järjestät aika itsellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista =)

      Onneksi olkoon hienosta painon pudotuksesta!

      Oma aika ja se että tuntee elävänsä myös itsellensä vaikuttaa tosiaan ihan kaikkeen ja näin ollen on ollut ihanaa huomata, että koko perhe voi paremmin, kun jokaisella on myös omaa aikaa sen verran mitä oikeasti tarvitsee =)

      Poista
  2. Siihen törmää usein, ettei äidit anna lapsiaan hoitoon tai jätä toiselle puoliskolle oman ajan ottoa varten. ei kuulemma ole hyvä äiti, jollei elä lapselle 24/7. Ja "kun ovat vielä niin pieniä".. selityksiä riittää. Kyllä äiti on tehokkain silloin, kun itse voi hyvin. Kuinka sitä väsyneenä ja elämäänsä kyllästyneenä voisi edes olla lapselleenkaan kaikkensa antava? Saatikka puolisolleen?!
    Lapsi hoitoon, jotta aikuisilla on omaa aikaa. Ei sitä joka viikonlopuksi tarvitse olla, mutta esim. kerran kuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista :) Olet ihan oikeassa. Itse en ole ikinä kuulunut ryhmään, joka on sitä mieltä, että "ei ole hyvä äiti, jos ei ole lapsen kanssa 24/7", vaan en vaan ole osannut olla erossa pienokaisistani, tuntien omantunnon tuskia jo päivän poissaolosta.

      Nyt onneksi heräsin tuosta ihmeen "horroksesta" ja osaan ottaa omaa aikaa itselleni ilman omantunnon tuskia :) Olen siitä todella tyytyväinen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi =)