s Mammalaiffii: Lapsiluku täynnä?

torstai 18. kesäkuuta 2015

Lapsiluku täynnä?

Ajatus, joka on viime aikoina pyörinyt päässäni aikamoisen paljon. Asia, jonka piti olla jo päätetty. Asia, joka valvottaa mua välillä öisin, kun jossain kaukana mun ajatuksissani on joku "tyyppi", joka kuiskii, että mitä jos sittenkin vielä yksi!

Huoh... Miksi ihmisen pitää tällasia pohtia. Varsinkin, kun taloudellinen tilanteemme on tällä hetkellä huono ja molemmilla tytöillä on uhmaa havaittavissa, varsinkin Inkalla. Mutta toki se kuuluu ikään ja on ohimenevää. Ja niin paljon kuin on uhmahetkiäkin, niin on myös aivan ihania ja hellyyttäviäkin hetkiä, jotka tekevät minut huippuonnelliseksi. On haastavaa, mutta todella ihanaa olla äiti!

Tää on jotenkin sellainen asia, jota on todella vaikea käsitellä omassa mielessä ja päästä lopulliseen päätökseen, etten enää halua lapsia lisää... En ole tästä puhunut vielä miehellenikään, koska pelkään hänen innostuvan asiasta, vaikkakin asiasta jo aikaisemmin puhuimme ja päätimme, että lapsiluku on nyt täynnä. 

Mutta onko se oikeasti?



Katsokaa nyt tuota Inkan vauvakuvaa, jossa hän on vasta päivän vanha pikkutyttö. Voiko olla mitään suloisempaa? Pieni ja rakas mutruhuuli, josta on kuoriutunut aivan ihana touhutyttö uhmineen kaikkineen. Ei oo päivää, jolloin Inka ei laulaisi tai tanssisi. Monen monta kertaa päivässä mun sydän pakahtuu onnesta, kun noin ihanan tytön olen saanut tähän maailmaan synnyttää ja saan nauttia hänen seurastaan päivittäin.


Ja voi niitä äitiyden onnenhetkiä! Esimerkiksi imetys. Vaikka se Inkan kanssa ei kestänyt kauaa maidontulon tyrehtymisen takia, niin ne hetket olivat ehdottomasti elämäni onnellisimpia hetkiä. Ja Ainon kanssa myös. Ainoa sain imettää 6 kuukautta, kunnes neitokainen itse päätti hylätä äidinmaidon ja siirtyä korvikkeeseen. Meidän Miss ruokailuja ei missata ja aina syödään massu pinkeäksi!


Katsokaa noita Ainon pusuhuulia ja tuota pienen pientä nöpönenää. Niin suloinen ja nuo hetket, kun Ainoa pidin paidan sisässäni, olivat aivan ihania. Suurin osa sairaala-ajastamme menikin niin, että Aino pötkötteli minun paidan allani, imutellen maitoa ja käsillään minua "taputellen" (ihan kuin leipova kissa). Mikä sen mukavampaa, kummallekaan =)

Ainosta on kuoriutunut myös aivan ihana ja touhukas taapero, jota voisi melkein ikiliikkujaksi sanoa. Aivan ihana toohottaja, höpöttelijä ja tosiaan ahkera syömään, mikä on mukavaa vaihtelua siihen, että tarvii muistutella lusikan suuhun laittamisesta alituiseen ;) Aino on myös ihanan temperamenttinen tyttö, joka tietää mitä haluaa ja täten on myös erittäin hurmaava persoona. Niin kuin Inkakin.


Mulla on nyt kaksi aivan ihanaa tytärtä. Vieläkö perheeseemme mahtuisi yksi lisää? Vaiko kenties pikkuveli? Voi tätä kysymysten ja jossittelun määrää, joka mieltäni vaivaa...

Taasko ensi yö menee kukkuessa pitkään, kun vauvat pyörii mielessä! Huoh... Ja mä olin niin varma, ettei mulle enää ikinä tule vauvakuumetta! Ja tässä sitä nyt ollaan.

Mutta joka tapauksessa toivottelen teille kaikille nyt...

 Oikein ihanaa Juhannusta!!



4 kommenttia:

  1. Hm... Vauvat ja isommatkin lapset on kyllä niin ihania uhmineen päivineen. ♡♡ Ajattelisin, että tuskin ikinä ihan oikeasti tulee katumaan päätöstä seuraavan ihmeen yrittämisestä. Vauvathan on todellisia ihmeitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Kovasti silti asia pohdituttaa, kun siinä tulisi mm. auton vaihtaminen eteen tai istuinten, kun ei nykyiset istuimet ja kaukalo mahdu yhdessä Fordin takapenkille.

      Poista
  2. Meillä on nyt kaksi tyttöä (minulla yksi ja miehellä yksi) ja yritetään uutta. Itse haluaisin neljä lasta, mies vähän jarruttelee. Ei kuulemma mahduta kaikki autoon. Onhan niitä autoja seitsemällekin hengelle! Haaveilen salaa kaksosista, mutta toisaalta olisi ihanaa kokea vielä kaksi erillistä vauva-aikaa. Luulen, että lapsiluku on minulla täynnä vasta sitten, kun on fyysisesti mahdoton enää hankkia lapsia lisää :D Tosin mies saattaa sanoa vastaan viimeistään sen neljännen jälkeen.

    -Susanna / Colour Outside the Lines

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista =)

      Joo, ei se auto oo mikään este ;) Meillä isäntä lähinnä innostu, kun sai alkaa kattelemaan autoja sillä silmällä, että vois oikeesti vaihtaakin =)

      Tsemppiä yritykseen <3

      Poista

Kiitos kommentistasi =)