s Mammalaiffii: Vieraskynäilijäpostaus: Äitiyden ja oman ajan suhde

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vieraskynäilijäpostaus: Äitiyden ja oman ajan suhde

Olen Niina, kahden pienen vaippaikäisen pojan äiti, bloggaaja, yrittäjä ja avovaimo. Kirjoitan Zeninan-blogiini elämästämme ja unelmistamme nyt nelihenkisenä perheenä. Tässä muutama tuore ajatukseni äitiyden ja oman ajan suhteesta. Miten suhtauduin siihen ennen ja miten ajatukset ovat muuttuneet uuden vauvan syntymän myötä.

PAREMPI ÄITI? Yksi äitiyden merkittävistä seurauksista on sen kuuluisan oman ajan muuttuminen termiksi. Ennen en juuri edes lausunut mokomaa asiaa, saatika koskaan miettinyt sitä sen suuremmin. Ainahan sitä omaa aikaa oli ihan riittämiin. Kävin töissä ja sitten oli se oma aika. Nyt yhden taaperon ja yhden vastasyntyneen jälkeen oma aika määritellään "ajaksi klo 12 ja klo 14 välillä sekä iltaisin klo 20 jälkeen". Määritelmällä on poikkeus ja se kuuluu vapaasti referoituna jotenkin näin: "Odotas kun vauva kasvaa. Saat mahdollisesti heittää hyvästit klo 12 ja klo 14 väliselle omalle ajalle".

Nyt siis ennen tuota mahdollista poikkeustilannetta eletään aikaa, jossa saan istahtaa tekemään mitä ikinä tärkeää (tai vähemmän tärkeää) on tehtävissä kaksi kertaa vuorokaudessa. Vaikka vauva olisi tuolloin hereillä, ei hän vielä vaadi varsinaisesti seurustelua tai seuraa. Hän tuntuu olevan todella tyytyväinen ihan vain saadessaan olla lähellä.


Olen kertonut jo aiemmin omassa blogissani, että tuon "oman aikani" käytän tosiaankin omiin juttuihin. Joskus ehkä nukun tai katson vaikka leffaa. Joskus saatan siivota tai tehdä ruokaa päikkäriaikaan, mutta useimmiten en. Pyrin pitämään kiinni siitä, että oma aika ei ole sitä perheenäiti-aikaa, jota vietän muun ajan vuorokaudesta. Ellen sitten juuri palavasti halua sillä hetkellä siivota. Niinkin joskus käy, tällainen touhuaja kun olen!  
Olen viimeisen puolitoista vuotta ollut hyvin tiiviisti kiinni Patrickissa. Olen käyttänyt muutaman kerran hyväkseni pojan rakastavaa isää, joka on katsonut poikaa kokonaisen päivän minun ollessa jossain tapahtumassa tai tapaamassa kauempana asuvaa ystävää. Samoin aina silloin tällöin harvakseltaan olen irtautunut vaikkapa kampaajalle pariksi tunniksi. "Ongelmani" on se, etten oikeastaan edes halua olla erossa pojasta usein, joten pääsääntöisesti järjestän tapaamiset ja palaverit ym menot klo 12 ja 14 väliselle ajalle. Ihan vain siksi, etten tuhlaisi pojan valveillaoloajasta kovinkaan paljoa juoksentelemalla siellä sun täällä. Koska haluan olla läsnä näkemässä ja mukana kokemassa. Nyt tämä nuorempi tulee olemaan vielä enemmän mukana imetyksen vuoksi. Tosin pulloon on jo opetettu tässä ohella, jotta en ole niin sidottu vauvaan.

Patrick oli vähän haastava vauva ja sen lisäksi ensimmäiseni. Sitä halusi jotenkin aina olla siinä läsnä ihan itse ja koki suurta tyydytystä kyetessään hoitamaan kokonaisuuden omatoimisesti. Nyt toisen kohdalla tiedostan, että kykenen vähän hölläämään. Uskallan jättää pienen helpommin isänsä (ja myöhemmin jonkin muun hoitajan) kanssa, mikäli tulee tarve mennä jonnekin ilman lapsia tai tarvitsen hengähdystauon. Uskallan ehkä ottaa omaa aikaa helpommin jatkossa ja pystyn jopa nauttimaan siitä. Totuttelin Patrickin vauva-aikaan liikkumaan vauvan kanssa ja yksin jonnekin lähteminen onkin tuntunut enemmän oudolta kuin nautinnolliselta. Oppimista on siis tälläkin saralla vielä. Faktahan kuitenkin on, että jokainen pikkulapsen vanhempi, isä ja äiti, tarvitsee jossian määrin sitä ihan omaakin aikaa. Ja kuten olen aiemmin sanonut, sitä voi järjestää myös muuten kuin lapsen kustannuksella. Tärkeintähän on löytää sopiva balanssi omien juttujen ja perhearjen välille. Jaksaa sitten hymyilläkin arjessaan joskus ;D 


Oma aika on asia, joka kerää paljon arvostelua äitien keskuudessa. Kummallista, että hyvä äiti edelleen liian usein määritellään vaikkapa sen mukaan uskallatko ottaa aikaa myös ihan vain itsellesi vai oletko 24/7 lapsen luona. Kumpi äiti on parempi? Ei kumpikaan. Tai kumpikin voi myös olla yhtä huono. Minun mielestäni äidin täytyy pitää huolta itsestään ollakseen hyvä äiti lapsilleen. Mitä se huolen pitäminen sitten itse kullekin merkitsee. On nimittäin todella kapeakatseista arvostella omaa aikaa rohkeasti ottavia äitejä, jos lapsi kuitenkin voi hyvin. Minä en ainakaan kehtaisi arvostella.

Ja vielä kun oppisi oman ajan lisäksi myös vaalimaan vähän enemmän sitä parisuhdeaikaa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi =)