s Mammalaiffii: Parisuhdepohdintaa, osa 2: Parisuhteen vaiheet

torstai 23. huhtikuuta 2015

Parisuhdepohdintaa, osa 2: Parisuhteen vaiheet


On aika palata parisuhdepohdintasarjan pariin. Tällä kertaa kerron teille ajatuksiani parisuhteen vaiheellisuudesta, sillä uskallan väittää, ettei parisuhde ikinä ole tasapaksuista elämää koko elinaikansa ajan.

Kun parisuhde syntyy, tulee alkuhuuma. Ihastutaan ja tutustutaan päivä päivältä toiseen paremmin. Kumminkin tämä kuuluisa alkuhuuman aika ei yleensä kauhean kauan kestä tai ainakaan se ei jatku missään parisuhteessa loputtomiin.

"Alkuhuuma on minulle ainakin ollut vähän sellaista pilven reunalla elämistä, jalat ovat kaukana maasta ja silmätkin ovat vähintään osaksi, jos ei kokonaan, "sokeana". Kumppani tuntuu uskomattoman ihanalta ja täydelliseltä."

Kun alkuhuuma alkaa laantua, niin osa ihmisistä lähtee etsimään seuraavaa kumppania, sillä he eivät kestä elämää ilman alkuhuuman tunnetta, jolloin tuntee olevansa todella rakastettu. Tottahan toki niin helposti käykin, kun alkuhuuman aikana kumppanit ovat vielä uusia tuttavuuksia toisilleen ja yrittävät parhaansa toisiaan miellyttää ja etsivät niitä yhteisiä asioita ja tekevät niitä. Ja niistä omista arkisista jutuista ei juurikaan puhuta.

Jos haluaa, että suhde sen jälkeen vielä jatkuu, on sen eteen alettava tehdä töitä!

Niin kuin jo mainitsin, niin kumppanista tulee alkuhuuman aikana aikamoisen epärealistinen kuva ja kun kumppani tai molemmat heistä alkaa rakastumaan toisiinsa, niin se jos joku on hormonaalisesti todella voimakas tunnetila. Useasti tällöin kumppanit lähes liimautuu toisiinsa ja haluavat viettää kaiken aikansa yhdessä. 

Tähän vaiheeseen haluaisin antaa uudessa suhteessa eläville vinkin, että muistakaa silti yrittää irrottautua edes välillä tästä teidän uudesta, ihanasta rakkaudestanne ja lähtekää viettämään aikaa ystävienne kanssa. Rakastuminen on helposti aikaa, jolloin muut asiat eli ystävätkin, tuntuvat jäävän taka-alalle. Se on mielestäni vähän "vaarallista", sillä kun ystävyyttä hoitaa, niin siitä saa ikuisia ystäviä. Kun taas rakastuminen voikin olla sellasta laatua, joka kuihtuu pian pois ja sitten kun ei ole ystäviä, niin kehen sitä sitten turvautuu. Ystävät ovat tärkeitä!
Kun rakastuminen ei ole enää niin uutta ja tunteet alkavat laantua sen verran, että silmät avautuvat ja molemmat uskaltavat vihdoin näyttää toiselle todellisen luonteensa, sekä hyvät että ei niin hyvät luonteenpiirteet.  Siinä helposti joutuu hetkeksi jopa pienen pelon valtaan miettien, että tollainenko tuo nyt on? Voi muodostua hetkellisesti jopa pieniä ällötyksen ja vihan tunteita. Liika yhdessäolo alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan ja silloin alkaakin kaipaamaan sitä omaa aikaa, jota ei ole ollut pitkään aikaan. Toinen voi alkaa myös tuntumaan tylsältä, kun ei enää tulekaan päivittäin uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

Eli nyt on alkanut vaihe, jolloin jokaisen on punnittava, että onko toisen luonteenpiirteet sellaisia, joiden kanssa itse voi elää. Jos toinen tykkääkin käydä nukkumaan aikaisin joka ilta ja itse on tottunut olemaan iltavirkku. Tai jos toinen haluaa, että vessapaperi kulkee päältäpäin ja toinen haluaa sen kulkevan altapäin. Toinen tykkää pitää kämpän kokoajan siistinä ja toista ei haittaa, vaikka vähän sekaista onkin. 

Eli on tullut aika päättää, että riittääkö molemmille ns. arkirakkaus, päästäänkö asioista yhteisymmärrykseen ja pystytäänkö vakiintua.

Neljäs vaihe on yleensä aika raskas ja se vaatii parisuhteelta paljon. Aika usein se tulee noin 7-11 vuoden kohdalla, jolloin alkaa tuntumaan siltä, että tarvitsee enemmän itsenäisyyttä ja irtautumista parisuhteesta. 

"Minä mietin aikoinani tässä vaiheessa, että mitä minä oikein elämältä haluan ja kuka mä oon. Ja täytyy myöntää, että ne asiat ei ole mulle vieläkään täysin selvinneet."

Tähän prosessiin ihminen tarvitsee usein aika paljon omaa aikaa ja tilaa. Joten tämä on siksi joillekin parisuhteille kompastuskivi ja siksi parisuhde päättyy.

Jos parisuhde kumminkin pääsee itsenäistymisvaiheen ohi selvien siitä, on se todella vahva ja yleensä yhteenkuuluvuuden tunne on vahva. Tämän jälkeen sitä painetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven, jotta yhteiset päämäärät saavutetaan. Molemmat osaavat arvostaa toisiaan ja osaavat antaa toiselle myös sitä arvokasta omaa aikaa, jota moni niin paljon kaipaa. Eli molemmat saavat samalla olla tarpeeksi itsenäisiä, mutta kumminkin tuntevat kokoajan yhteenkuuluvuutta. Heillä on tuki ja turva. Toimiva kumppanuus! Kumppanien huumorintaju myös usein tässä kohtaa viimeistään "yhdistyy" ja elämästä tulee kirjaimellisesti hauskempaa ja kun suhteessa on tarpeeksi väljyyttä, niin jutun aiheitakin on enemmän ja päästään yhdessä ihmettelemään maailman ihmeellisiä asioita.

"Oma avioliittoni on vielä osaksi itsenäistymisvaiheessa, mutta suurimmaksi osaksi kumppanuudessa. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ja olen rakastunut. Tunnen, että mulla on aina tuki ja turva, johon tukeutua. Olen onnellinen!"


Jos missasit Parisuhdepohdintaa -sarjan OSA 1:sen, niin sen löydät TÄSTÄ!



#parisuhde #kumppanuus #parisuhdepohdintaa #parisuhdevinkkejä #parisuhdevinkit

7 kommenttia:

  1. Ja sitten on vielä rakastaminen, joka on niin helvetin vaikeeta. Yhden biisin sanoja lainaten, "love is a verb".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Välillä vaikeata ja välillä niin pahuksen ihanaa :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukavaa, että tykkäsit :)
      Ja kiitos ulkoasupalautteesta. Tavoittelin vähän keväisempää lookkia :)

      Poista
  3. Jokainen parisuhde on täysin erillainen, en todellakaa allekirjoita tätä tekstiä, enkä ole missään vaiheessa samaa mieltä sun kanssa! On aika tyhmä kirjoitaa tälläistä postausta vaa yhden kokemuksen perustella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai jokainen parisuhde on erilainen. Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

      Tämä postaus kertoo vain kokemuksieni, näkemisieni ja kuulemisieni perusteella, parisuhteen "rungon" eli vaiheet, jotka useimmat käyvät läpi ja ne on hyvä tiedostaa jo etukäteen, ettei suhde pääse niihin kaatumaan. Ja vaikka ne tiedostaa, niin silti saattaa suhde niihin kaatua.

      Se, miten mikäkin vaihe kokonaisuudessaan missäkin parisuhteessa eletään, on täysin eri asia ja siitä en lähtenyt kirjoittamaan, koska enhän minä voi tietää miten kukakin ne käy läpi, kokee ja tuntee. Siksi sinulle on voinut tulla tunne, etten kirjoittanut tätä juuri sinulle sopivasti. Pahoittelen, että näin kävi.

      Toivon sulle kumminkin hyviä ja ihania hetkiä ja toivon, että väität nämä ns. parisuhteen "karikot"!

      Poista

Kiitos kommentistasi =)