s Mammalaiffii: Kun vauva ei reagoi...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kun vauva ei reagoi...

Kun vauva ei reagoi kunnolla mihinkään ärsykkeisiin: puheeseen tai ympärillä tapahtuviin asioihin, se saa äidin ja isän pelästymään kunnolla! Näin meille kävi tiistai-illalla, kun Ainon kuume oli saavuttanut tason, jolloin hän ei enää jaksanut ympäristön asioihin kunnolla reagoida.

Samantien lähdimme tekemään sairaalaan lähtemisjärjestelyjä: Toisen autoistuimen siirto toiseen autoon, sairaalakassin pakkaaminen ja samalla Ainoa hoivattiin ja yritettiin ottaa kontaktia. Reagointi oli vähäistä, mutta sitä oli kumminkin sen verran, että uskalsin lähteä hänen kanssaan autolla TYKSin päivystykseen ambulanssin tilaamisen sijaan.

Sain tavarat autoon ja Ainon turvallisesti istuimeen. Kyyneleet valuen starttasin auton ja lähdimme ajamaan kohti päivystystä. Matkalla Aino itki vähän useamman kerran ja yritin häntä lohdutella, että kohta hän pääsee hoitoon. Yrittäen itse pysyä rauhallisena, jotten aiheuttaisi hänelle lisämurheita. Omassa olossa ja voinnissa oli varmasti tarpeeksi huolta...

VIHDOIN! Vihdoin olimme Turussa TYKSin päivystyksen pihassa ja pääsimme päivystykseen. Mietin jo, että pitääkö minun kysyä hätäsisäänpääsyä Ainon reagoimattomuuden takia, mutta mieleni helpottui suuresti, kun Aino alkoi reagoimaan valoihin ja alkoi minulle jo vähän ihmettelemäänkin valoja ja kaikkea vilskettä, jota terveysasemalla oli. Huokaisin ja kyyneleet valuivat helpotuksesta... Ehkä me sittenkin selvitään tästä jotenkin... Siihen asti olin pelännyt, että menetän pienokaiseni...

Kuva 1. Kuvia Lasten poliklinikalta TYKSistä. Aino on päässyt vähän lepäilemään tutkimusten välissä...

Päivystyksessä tehtiin perustarkistukset ja kun heidän kapasiteettinsa loppui, tuli lähtö lastenpoliklinikalle U-sairaalaan. Siellä tehtiin sitten useita testejä (pissatesti masun läpi neulalla, erinäisiä verikokeita, tipan laitto (ensin toiseen käteen ja sitten toiseen, ja kun ei onnistunut, niin päähän), nenästä syvältä myös joku testi puikolla jne)) ja voi kun sydäntäni särki, kun Aino oli muutenkin niin sairas ja joutui useita pistoksia ja tutkimuksia vielä sen lisäksi kärsimään.

Onneksi välillä pääsimme odotushuoneeseen huokaisemaan ja Aino nukkui sylissäni useita muutaman minuutin pätkiä. Kävimme vielä keuhkokuvassa, johon pääsimme potilastunnelin kautta vauhdikkaasti trukkivaunussa edestakaisin. 

Kuvasta löytyi lievä keuhkokuume ja meidät passitettiin sairaalahoitoon TYKSin lasten ja nuorten infektioklinikalle. Siellä tulisimme viettämään ainakin yhden yön nesteytyksessä ja seurannassa. Siksi nesteytyksessä, koska Aino ei ollut suostunut juomaan yhtään mitään tiistai klo 17 jälkeen.

Vihdoin päivän raskaat koettelemukset olivat ohi, tippaletku asennettu ja Aino pääsi nukkumaan. Aino oli niin tosi väsynyt jo, että nukahti aivan heti, kun siihen sai tilaisuuden.

Kuva 2. Tiistai-illalta kuva, kun Aino vihdoin pääsi nukkumaan...

Yön aikana Ainolle aloitettiin keuhkokuumeen takia antibioottikuuri ja sen antaminen tipan kautta teki hänelle pienen itkuherätyksen, mutta hän jatkoi heti uudelleen unia, kun kipu helpotti. Aino nukkui koko yön hienosti ja aamulla meillä oli jo paljon pirteämpi tyttö. Varmaan jo siksikin, kun kuumetta oli vaan ihan vähän ja nyt hän oli saanut reilusti nesteitä.

Kuva 3. Ainon reippailua keskiviikolta.

Siinä päivän mittaan hän jaksoi kovasti jo touhuta ja oli puhetta, että voisimme lähteä kotiin lounaan jälkeen, josko suostuu syömään ja juomaan ja kaikki menee hyvin. Ehdimme jo hetken iloitsemaan asiasta ja siitä, että Aino oli paljon parempivointinen.

No, tuli lounasaika ja Aino suostui syömään ihan pari lusikan päällistä lounasta ja joi ihan vähän. No, ei mennyt kuin vajaa viisi minuuttia, niin housuissa pärähti ja kaikki oli tullut ulos ja vielä yön nesteistäkin suurin osa. Ainon vointi lähti uudestaan huonompaan päin.. ja ripuliksihan se siitä muodostui ja lounaasta aina nukkumaan menoon asti vaihdoin ainolle lähes kymmenen vaippaa. Mikään ei pysynyt sisällä! Taas minua alkoi hirvittää tilanne ja pelkäsin Ainon kuivuvan... Mutta onneksi olimme paikassa, jossa varmastikaan moista ei päästettäisi käymään!

Sitten hoitajan kanssa totesimme, ettei meitä voitu päästää kotiin, koska Aino ei kotona pärjäisi, koska ilmiselvästi tarvitsee vielä tipan kautta nesteitä runsaasti.

Ripulista huolimatta Aino jaksoi vähän touhuilla ja leikkiä (Kuva 4. ylimmäiset kuvat, joissa sininen paita päällä) ja vointi muuten olisi ollut tarpeeksi hyvä kotihoitoon. Päätimme kumminkin jäädä vielä toiseksi yöksi ja onneksi yöksi myös massu vähän rauhottui ja Aino sai nukuttua hyvin koko yön (miinus antibiootin laittaminen).

Kuva 4. Ainon sairaalatouhuja ke-to

Seuraavana aamuna oli aamuvaippa taas sen näkönen, että mietin jo, että vieläkö tilanne on kauhean pahana päällänsä. Sen jälkeen tuli vielä toinen vaippa... 

Sitten olikin aamupalan aika ja Aino reippaana tyttönä söi puurostaan puolet, puolet hedelmäsoseesta, muttei suostunut juomaan. Tosin en ihmettele, sillä yöllä hänellä oli tehonesteytys, joka aiheuttikin sen, että aamulla meidän pikku-Ainosta oli tullut "kiinalainen typykkä". Nesteytystä vähän vähennettiin ja asia korjaantui...

Aamusella isukki toi meille puhtaita vaatteita ja tuli pitämään seuraa meille muutamaksi tunniksi. Aino oli koko päivän aikamoisen väsynyt pikkuneiti, mutta kumminkin jaksoi touhuta ja leikkiä aina välillä ja viihdyttää äitiä ja isää heittelemällä leluja ympäriinsä lattialle.

Minä kun lähdin laittamaan autoon lisää parkkiaikaa ja kauppaan ostamaan itselleni jotain syötävää, niin Aino oli nukahtanut ja uskomatonta! Aamupuuro oli edelleenkin pysynyt Ainon sisällä.

Aino nukkui kauan... 2,5 tuntia ja sillä välin isukinkin oli jo lähdettävä kotiin, jotta pääsisi hakemaan isosiskon hoidosta kotiin. Päikkäreiden jälkeen Ainolle tuli ripulivaippa, muttei se ollut niin iso, kuin aikaisemmat. Päätimme hoitajan kanssa vielä seurailla päivällisen vaikutuksen ja sen jälkeen tehdä päätös, että jäädääänkö vielä varmuudeksi yhdeksi yöksi vai voidaanko lähteä kotiin.

Tuli päivällinen ja tällä kertaa neitokaiselle oli varattuna 4 kk broilerisosetta purkillinen ja vettä sai nokkamukista juoda itse. Aino kirjaimellisesti iloitsi siitä, kun ruoka saapui! Neidillä oli ilmiselvästi nälkä!

Aino otti himokkaasti nokkamukin käteensä ja kietaisi siitä lähes koko mukillisen kerralla sisuksiinsa ja sitten hän söi sosetta niin, että minä syötin toisella lusikalla ja itse söi vauvalusikalla myös. Näin saatiin menemään KOKO SOSE. Aivan upeaa ja kehuinkin, kuinka olen hänestä ylpeä, kun hän on niin reipas. Kehuista palkkioksi sain kauniin hymyn =)

Meni tunti, meni toinenkin... Ja ruoka pysyi sisällä. Aivan mahtavaa. Sitten loppui jo Pikku Kakkonenkin ja siinä vaiheessa totesimme hoitajan kanssa, että nyt taitaa meidän Aino olla vihdoin valmis lähtemään kotiin, äidin ja isän hellään hoivaan!

Kävimme vielä vähän kotihoitoasioita läpi ja Ainolta poistettiin tippa. Sitten keräsimme kamppeet kasaan, annoimme hoitajille, lääkäreille ja siivoojalle kiitokseksi suklaarasian ja kortin. Hoitomme oli todella hyvää ja kaikki hoiti Ainoa, kuin omaa lastaan!

Nyt olemme kotona ja Aino voi jo todella paljon paremmin. Jaksaa touhuta ja höpöttää entiseen malliin. Vihdoin ollaan voiton puolella ja enää ei tarvitse pelätä rakkaansa menettämistä! 

Kiitoksia kaikille, jotka Ainosta ovat huolta kantaneet. Eli jos olet blogin Facebook -sivuilla käynyt, niin olet päässyt seuraamaan tilannettamme jo aiemmin. Myös omaan profiiliini olen tietoja päivitellyt, kun olette niin Ainosta murehtineet. KIITOS! Olette ihania kaikki!



Kyllä pienet on vahvoja... Uskomattoman vahvoja!




Tässä muutama sivusto, johon kannattaa tutustua lasten hätätilanteisiin liittyen:




#lastenakuutithätätilanteet #lastenelvytysohjelinkki #kunvauvaeireagoi 


6 kommenttia:

  1. Hyvä että Aino toipui lopulta hyvin :) Kyllä siinä on itsellä voimaton olo kun näkee lapsensa huonossa kunnossa. Me oltiin tässä keväällä pojan kanssa 5 päivää Hämeenlinnan infektio-osastolla, kurkunpääntulehduksen vuoksi. Oli ihan kauheata kun poika ei saanut henkeä kun henkitorvi oli muurautunut ihan umpeen :( maskin avulla sai adrealiinia ja senkin antaminen oli ihan kamalaa huudatusta :'( Lapset ovat kyllä sitkeitä kun selviytyvät huonostakin tilasta useimmiten ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauhea, mikä tilanne teillä on ollut. Osaan kuvitella kuinka hirveätä on ollut seurata tapahtumia vierestä. Yrittäen olla tukena pienokaiselle, mutta kumminkaan pystymättä auttamaan. Onneksi selvisitte 💜 Toivottavasti teidän ei ikinä enää tarvi kokea mitään vastaavaa!

      Meidän tilanne ei ollut noin hirveä, mutta silti oltiin kunnon koetuksella ja kun Aino itki, itkin minullakin valui kyyneleet. On se niin kauheata nähdä pienokaisensa kärsivän. Sydämeni oli pakahtua onnesta, kun Aino vihdoin alkoi piristymään kaikkien kärsimysten jälkeen 💜

      Poista
  2. Voi mikä juttu. Mutta onneksi asiat on nyt hyvin. <3 Kiitos vielä haasteesta, postailin siitä eilen: http://pikku-bambin.blogspot.fi/2015/04/11-asiaa-haastepostaus.html

    Mukavaa viikonloppua teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt ollaan voiton puolella =)

      Mukavaa, että otit haasteen vastaan. Tartteepa käydä lukasemassa heti kun ehdin... Nyt on vähän arkiaskareet kerääntyneet ja kestää aikansa taas saada kaikki rullaamaan.

      Poista
  3. Voih. Onneksi jo pienellä helpompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä =) Nyt on jo paljon paremmin voiva Aino ja ei tartte enää olla niin huolissaan <3

      Poista

Kiitos kommentistasi =)