s Mammalaiffii: Kevättä rinnassa! ...Kuulumisia...

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnassa! ...Kuulumisia...

Aurinko paistaa, luonto herää, linnut laulaa, nurmikko tuoksuu, kukat nousee pikkuhiljaa talviuniltaan ja ihmisten mieleen alkaa pikkuhiljaa pilkahtamaan ajatus piknikeistä, mökkeilystä ja säännöllisestä ulkoilusta.

Itsellänikin on alkanut pikkuhiljaa mieli kohota, vaikkakin meidän perheellä on jälleen sairastelukierre päällänsä. 

Viime viikolla olin Ainon kanssa useamman päivän sairaalassa keuhkokuumeen takia (siitä voit lukea TÄSTÄ!). Inka kumminkin oli terveenä ja pääsi normaalisti käymään päivähoidossa.

Kun Ainon kanssa kotiuduttiin, oli vielä Inka muutaman päivän terveenä. Silloin hän ehti isänsä kanssa käymään meidän lähimetsässä touhuamassa. Sinne on tehty paikka, johon perhepäivähoitajat vievät lapsia leikkimään ja tutustumaan metsään. Maasto on siivottu mahdollisimman turvalliseksi ja on rakennettu maja, joka ei lahoa, vaikka kuinka sitä aikuinenkin heiluttelisi (testataan joka kerta).


Metsäalueella on myös oja, josta Inka tykkää "kalastaa". Hän ottaa kepin ja kalastelee innoissaan, laittaen välillä kepin ojaan ja välillä sen nostaen sieltä ylös ja uudestaan ja uudestaan... Ja välillä tulee huuto, "Kala tuiii", kun keppiin on tarttunut jokin roska.

Ehdimme myös vielä käydä perheen kesken puistoilemassa lähipuistossa, kun Ainolla ei ollut enää kuumetta ja saimme sairaalasta luvan ulkoilla heti, kun hänen olonsa sen sallii.

Sinne ajeltiin pyörillä. Inka uudella pyörällään ja Aino Inkalta perimällään minipyörällä. Tytöt olivat innoissaan. Varsinkin Aino, joka oli todella pitkästä aikaa puistossa, kun oli niin kauan sairastanut.


Seuraavana päivänä, hakiessani Inkan päivähoidosta, sain kuulla Inkan olleen erittäin vaisu ja väsyneen oloinen. Menimme kotiin ja Inka toohotti normaaliin malliin koko illan. 

Mutta illalla kun kokeilin hänen otsaansa, niin se oli todella kuuma ja kun mittasin kuumeen, niin hänen lämpönsä oli 39 astetta. Mielessäni kirosin, että eikö tämä sairastelu koskaan lopu ja samalla pelkäsin, että keuhkokuume olisi tarttunut Inkaan. Aloitettiin lääkitys. Seurailtiin tilaa muutama päivä ja sitten menin hänen kanssaan päivystykseen. Korvatulehdus molemmissa korvissa ja muuta ei kuulemma ole syytä epäillä...

Nyt kun hän on pari päivää saanut antibioottikuuriaan, on mun hälytyskellot alkaneet soida, kun hänen olo/tila ei näytä laantuvan yhtään, päinvastoin. Huominen vielä seuraillaan ja sitten sunnuntaina lähetään TYKSiin käymään, jos ei tauti yhtään helpota.

No, joo... Tämmöstä tää on ollu jo 5 viikkoa... sairastamista sairastamisen perään. Onneksi kevät on jo pitkällä ja kohta alkaa kesä ja tautirintamat alkaa taas väistyä kesän tieltä pois.

Jaa niin... Onhan mulla oikein hyviäkin uutisia! Mä sain vihdoin töitä, JEE! Eli taloudellista helpotusta tiedossa, mahtavaa =)

Kaikesta huolimatta...


Aurinkoista viikonloppua kaikille =)


2 kommenttia:

  1. Ihanan keväisiä kuvia! Minä oikein odotan, että päästään tyttären kanssa metsään eväsretkelle, kunhan kelit vähän lämpenee. Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä =) Eväsretket ovat aivan ihania juurikin metsään tehtyinä, kun siellä aina bongaa mitä ihanempia juttuja. Milloin orava juoksentelee ja hyppii puissa, milloin linnunpoikaset laulavat emoaan takaisin, jotta saisivat herkkuja tai muita luonnon ihmeitä, jotka ei tutkimalla kesken lopu =)

      Poista

Kiitos kommentistasi =)