s Mammalaiffii: HAASTE: Minkälainen äiti olet?

perjantai 27. maaliskuuta 2015

HAASTE: Minkälainen äiti olet?


Sain haasteen Together we make a family -blogin kirjoittajalta, Dianalta. Kiitos Diana =)  
Haasteen säännöt ovat seuraavat: Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!


Minkälainen äiti olet?

 


Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja myös näytän sen päivittäin. Huolehdin, hoidan, leikin, kannustan olemaan luova ja käyttämään mielikuvitusta, opetan uusia asioita, tutustutan erilaisiin juttuihin (mm. harrastusten, luonnon, tapahtumiin osallistumisen jne. kautta), säännöt ja kuri löytyy (mutta ei kuitenkaan liian paljon, koska lasten tarvii saada olla lapsia, mutta kuitenkin rajat tarvii olla), pussaan ja halaan, hassuttelen heidän kanssaan jne. Tämä lista on loputon. Mielestäni olen tähän mennessäni onnistunut äitinä hyvin. Eihän Inkakaan muuten tulisi minua aina välillä halaamaan ja sanomaan "Iia lakaa äitii", "äiti lakas"!

 

 

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Jonkun verran joo. En osannut kuvitella, kuinka paljon osaankaan leikkiä ja hassutella lasten kanssa.


Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavastasi?

Eiköhän jokainen äiti osaa kasvattaa lapsensa parhaalla tavalla heille itselle. Mutta sanoisin kyllä, että kasvatusperiaatteeni ovat hyvin yleisiä ja siksi varmastikin moni on sitä mieltä, että kasvatan lapsiani hyvin. Muutama on minulle ainakin sanonut, että arvostavat sitä, että jaksan tuoda ja opettaa myös perinteitä lapsilleni ja opettaa heitä  myös käymään luonnossa ja nauttimaan siitä.


Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä toisin?

Pitäisi vielä enemmän jaksaa ulkoilla heidän kanssaan. Vaikka kaksi kertaa päivässä pyrimmekin käymään ulkosalla, niin reissumme rajoittuu välillä 0,5-1 tuntiin, vaikka ajattelin aina, että olisin 2 x 2 tuntia päivässä lasteni kanssa ulkona. Tämä ei ole toteutunut ja se harmittaa.


Mitä teet mielestäsi oikein?

Pidän yllä päivärytmiä, joka luo turvallisen olon. Näytän päivittäin tunteeni heitä kohtaan. Touhuamme paljon kaikkea yhdessä perheen kesken. Kannustan luovuutta ja oman mielikuvituksen käyttöä. Kehun, kun he saavuttavat jotain, vaikka se olisikin välillä tosi pieni asia (esim. pissi tuli pottaan, syö reippaasti ruokansa tms.).


Oletko varovainen äiti?  

Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.


Olen varovainen äiti ja välillä vähän turhankin varovainen. Mutta saa Inka silti kiipeillä telineissä (minä tosin olen vieressä valmiina ottamaan kopin, jos putoaa) ihan niin paljon, kun haluaa. Aino ei vielä moista osaakaan, vaikka yritys on kyllä jo kova. Turvastopit on muutamissa pistorasioissa, sillä tytöt ovat molemmat yrittäneet niitä välillä sorkkia, kielloista huolimatta. Muutamissa kaapeissa on turvalukot ja niissä on ne vain sen takia, koska siellä on joko paljon sähköjohtoja tai jotain liian pientä tavaraa, joka voisi helposti mennä suuhun ja siihen tukehtua (esim. mun helmityömatskut). Kämppämme on kahdessa kerroksessa, joten turvallisuuden takia meillä on lapsiportti kummassakin päässä portaita, etteivät tytöt putoa.


Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

 

 Inkan ja Ainon kanssa ei vielä onneksi ole näitä tilanteita tullut. Sillä kun sanon Inkalle, ettei saa ottaa, että ei me nyt tarvita sitä tai että ei meillä ole varaa ostaa sitä, niin Inka tottelee minua. Aino istuukin vielä ostoskärryissä, joten hän ei ole päässyt vielä temperamenttiaan tässä asiassa näyttämään. Mutta jos ei syiden kertominen auttaisi, niin lähtisin muksujen kanssa kaupasta ulos "jäähylle" ja jos se auttaa, niin menisimme jatkamaan ostokset loppuun, mutta jos ei, niin sitten kotiin... Aina kumminkin pakkasesta löytyy jotain ruokatarvikkeita sen verran, että voi mennä vasta seuraavana päivänä uudestaan.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

 Eivät ole kiellettyjen listalla enää, mutta lapsillamme on karkkipäivä ja se on lauantai. Silloin Inka saa herkutella ja Aino saa rusinoita tai muuta vähän vähäsokerisempaa herkkua. Jos meille tulee vieraita, niin se on harvinainen poikkeus ja silloin saa jotain pientä hyvää kaffepöydästä.
 

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

 Sanoisin, että aika tarkat. Tytöillä on joku ihmeellinen biologinen kellokin, joka herättää joka aamu 5-6 aikaan ja siitä alkaa meidän päivä... Joskus rytmeistä poiketaan jonkun reissun takia ja sen kyllä sitten huomaa. Eli rytmit ovat sekä tytöille että meille vanhemmille erittäin tärkeitä.
 

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?

 Toivottavasti ovat tyytyväisiä =)
 

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

 Vaikea kysymys. Joitain perinteitä vaalin. Esimerkiksi joulussa ja juhannuksessa. Yritän kasvattaa niin, että he saavat nauttia lapsuudestaan täysillä sääntöjen puitteissa, olla luovia hassuttelijoita =) Esimerkiksi olen opettanut käpylehmäleikit Inkalle, joita äitini aikoinaan opetti minulle...


Ulkoiletteko päivittäin?

 Kyllä, jos emme ole kipeinä.


Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

 Inkan tabletin käyttö on mielestäni liiallista tai oikeastaan väärään aikaan... Mutta sitä ollaan pikkuhiljaa muuttamassa. Telkkarista katsotaan pikku kakkonen (tai jotain muuta lastenohjelmaa sen tilalla) ja joskus harvoin simpsonit.


Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

 Halaan, pussaan, kehun ja kerron rakastavani. Ja jos jotain negatiivista on, niin yritän ensin käsitellä asiaa rakentavasti, kertoen miksi joku asia on jollain tapaa tai miksi ei saa tehdä niin ja näin. Mutta joskus sitten joutuu vähän hermostumaan ja kieltämään vähän suuremmalla äänellä. Ja silloin omatuntoni heti soimaa, mutta tiedän, että kuria on pidettävä, jotta tytöt oppii toimimaan oikein ja se luo heille myös turvallisuutta.


Nyt kaikki muutkin mammabloggaajat tekemään tätä haastetta. Mulle saa linkata oman haasteen vastaukset jos haluu. On aina mielenkiintoista lukea minkälaisia äitejä muut ovat. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi =)