s Mammalaiffii: Ainekirjoitushaaste 2015: Valkoinen unelma!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Ainekirjoitushaaste 2015: Valkoinen unelma!

 Bloggaajien Blogiyhteistyö – fb-ryhmässä ideoitiin jo toistamiseen ainekirjoitushaaste. Tykästyin ideaan niin, että halusin itsekin mukaan. Vihdoin ainekirjoitusta, jota ei tarvitse opettajalle antaa, joka merkitsee kaikki kirjoitusvirheeni. Niitä oli, koska ajatukseni lensi yleensä paljon nopeammin, mitä käteni ehti kirjoittaa ja aineeni olivat pitkiä. Tällä kertaa te, lukijani, pääsette tutustumaan aineeseeni ja antamaan palautetta. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Haasteen säännöt: 

Ylläpitäjä keksii aiheen ja antaa noin kuukauden verran aikaa osallistujille kirjoittaa ainekirjoituksensa. Pituudella, sanamäärillä yms ei ole väliä. Kirjoittajalla on vapaat kädet! Ainekirjoitus julkaistaan ylläpitäjän määräämänä päivänä, ilman arvosteluja.

Kaikkien ainekirjoituksen palauttaneiden kesken ylläpitäjä arpoo seuraavan ylläpitäjän, joka päättää aiheen, aikataulun ja tekee lopuksi blogiinsa koostepostauksen kaikista osallistujista.

Mikä hienointa – kaikki bloggaajat ovat tervetulleita tähän osallistumaan!

Tällä kertaa minä olen ylläpitäjänä ja aihe, jonka annoin on: VALKOINEN UNELMA. Huomasin jälkeenpäin, että en sitten suuremmin ajatellut aihetta itseni kannalta, sillä siitä muodostui itselleni aikamoisen vaikea aihe. Mutta sain kuin sainkin koottua jonkunlaisen aineen teille luettavaksi =)

VALKOINEN UNELMA


VIHDOIN! Vihdoin sain toisen tyttäreni syliini ja synnytys oli ohi.  Ei enää hikeä ja tuskaa, vaan uuden rakkauspakkauksen ihailua ja nuuskuttelua. Mielestäni vauvan tuoksu on aivan lumoava tuoksu. Harmi, ettei sitä voinut "purkittaa" talteen...

Pesu, mittaukset, vauvalle vaatteet päälle ja sitten pääsimme huilaamaan synnytysosaston huoneeseen, sillä polin puolella oli täyttä ja vasta parin tunnin päästä pari paikkaa vapautuisi. Mutta eipä tuo meitä haitannut, oltiinhan juuri saatu rakkauspakkauksemme ja olimme onnesta ihmeissämme. Siinä se oli. Meidän toinen tyttäremme. Sairaalakopassaan. Tuhisi ja huokui suloisuuttaan. En voinut olla ottamatta pientä tuhisijaa viereeni, paidan alle lämmittelemään, iho ihoa vasten ja katsella hänen suloisuuttaan.

Toinen tyttäremme, rinnallani lämmittelemässä, noin 3 tunnin ikäisenä

Useamman tunnin päästä, kätilö tuli vihdoin meille ilmoittamaan, että nyt meillekin vapautui huone polilta ja pääsisimme siirtymään sinne. Niin sitten mieheni otti laukut mukaan ja minä kannoin vauvamme seuraavien päivien lukaaliimme polin puolelle. Sitten minä pääsin suihkuun isukin "vahtiessa" vauvaamme. Sen jälkeen isukki lähti kotiin vapauttamaan mummin esikoisemme, Inkan, hoitamisesta (äitini oli viikon meillä, koska tiedettiin, että lähtö on lähellä...) ja jäimme vauvan kanssa kahdestaan sairaalaan. Vauva syöpötteli hieman rinnalla ja sitten pääsinkin vaihtamaan vaippaa. Tuntui oudolta pitkästä aikaa vaihtaa niin pienen vauvan vaippa. Siitä sitten takaisin sänkyyn ja edelleen pikkutuhisija tuli viereeni, oman äitinsä lämpöön.

Siinä sitten koko päivä meni vauvaa ihastellessa, hoitaessa ja vauvan tuoksua nuuskuteltaessa. No, tietenkin välillä minunkin oli syötävä ja silloin vauva oli omassa kopassaan. Yleensä nukkumassa erittäin suloisesti tuhisten. Yölläkään en halunnut jättää vauvaa yksin nukkumaan koppaansa, vaan pidin vauvaa vieressäni lämmittelemässä paidan alla. Oli se niin ihanaa, että huh huh. Sitä, jos jotain jää vauva-ajasta kaipaamaan. Yllättävää oli, että sain myös itse vähän nukuttua. Olin varma, ettei se olisi mahdollista, sillä esikoisen kanssa tein samanlaisesti ja silloin valvoin koko yön, peläten liiskaavani pikkuisen alleni. Mutta nätisti oltiin molemmat tämän vauvan kanssa nukuttu vierekkäin, peloista huolimatta. Luksusta!

Seuraava päivä menikin sitten imetystä harjoitellessa, vauvaa hoitaen, lääkärin tarkastuksessa, vierihoidossa vauvaa pitäen, iho ihoa vasten... jotta maito nousisi mahdollisimman nopeasti ja päästäisiin kunnon imetystahtiin vauvan kanssa. Saimme myös toisen äidin ja vauvan huonekaveriksemme. Isukki ja isosiskokin kävivät meitä katsomassa ja voi sitä Inkan ihastelun määrää. Hän oli todella otettu vauvasta ja siitä, että hänestä oli tullut isosisko. Itse olin pakahtua onnesta, kun olin niin ihanan perheen saanut omakseni.

Isukki ja Inka uutta vauvaa katsomassa 9.1.2014

Toinen päivä meni samanlaisesti ja vauvan painokin kääntyi nousuun. Saimme myös tietää, että jos kaikki menee hyvin, niin pääsisimme seuraavana päivänä kotiin (lääkärintarkastuksen jälkeen). Toisenakin päivänä mieheni ja Inka kävivät tutustumassa vauvaan vähän lisää, ihastellen, nuuskutellen, sylitellen jne. ja samalla kuulivat seuraavan päivän kotiutuksesta.

Olinkin jo alkanut odotella pääseväni kotiin hoitamaan meidän uutta vauvaa, sillä en ollut useampaan päivään päässyt ollenkaan ulkona käymään ja alkoi seinätkin jo pikkuhiljaa ahdistamaan, vaikka olinkin saanut juttelukaverin huoneeseen. Ja ulkona oli lunta! Odotin kuin kuuta nousevaa, sitä raikkautta, joka ulkona meitä odottaisi.

Tuli seuraava päivä, lääkärintarkastus ja sen jälkeen kotiinlähdön aika! Olin samalla innoissani kotiin lähtemisestä ja siitä että pääsisimme vihdoin ulos. Mutta samalla minulle jäi haikea mieli. Nuo sairaalan valkoiset lakanat! Niitä en enää näissä merkeissä näkisi! Ne olivat minulle kuin valkoinen unelma, jotka palvelivat avuliaasti toisen tyttäreni elämän alkutaipaleella... Ja niin, niin hyvästelimme huoneemme ja osaston hoitajat ja jatkoimme nelihenkisenä perheenä ulos sairaalasta raikkaaseen talvi-ilmaan, omalle autolle, jolla ajoimme omaan kotiin =)
THE END

**********


LINKIT toisten bloggarien  VALKOISIIN UNELMIIN:

Tipulassa
Meriannen:
Rapatessa Roiskuu
Maatuskamaassa:
Sekalaista sakkia

Huom! Jos et ole tässä listassa ja haluat vielä mukaan, niin linkitäppäs itsesi kommenttina mukaan, niin lisään sut listalle =)


**********

Ylläpitäjä -arpa osui Maatuskamaassa -blogin pitäjälle! Joten blogin kirjoittaja pääsee päättämään seuraavan aineen aiheen ja aikataulun!

4 kommenttia:

  1. Tulen lukemaan kirjoituksesi vielä paremmalla ajalla, mutta nyt nopeasti huikkaan, että mun Valkoinen unelma löytyy täältä! :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kertomus! Ensimmäiset päivät vauvan kanssa ovat jääneet myös minulla hyvin mieleen - harmi tosiaan, ettei vauvan tuoksua eikä toisaalta sitä kevyenkevyen vauvan tuntemusta saanut purkitettua talteen! Minäkin haastetta kirjoittaessani selasin vanhoja kuvia ja voi, kuinka onkaan kuopus ehtinyt kasvaa tässä melkein kahdeksan kuukauden aikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti =)

      On tosiaan haikeeta... Meillä on nyt todennäköisesti lapsiluku täynnä ja kohta kuopuskaan ei enää oo vauva... On ottanut jo muutamia askeleitakin... YHYY! Missä mun vauva <3

      Poista

Kiitos kommentistasi =)