s Mammalaiffii: Jos olisin tiennyt... - Ainekirjoitushaaste 2015

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Jos olisin tiennyt... - Ainekirjoitushaaste 2015

Bloggaajien Blogiyhteistyö – fb-ryhmässä ideoitiin jo toistamiseen ainekirjoitushaaste. Tykästyin ideaan niin, että halusin itsekin mukaan. Vihdoin ainekirjoitusta, jota ei tarvitse opettajalle antaa, joka merkitsee kaikki kirjoitusvirheeni. Niitä oli, koska ajatukseni lensi yleensä paljon nopeammin, mitä käteni ehti kirjoittaa ja aineeni olivat pitkiä. Tällä kertaa te, lukijani, pääsette tutustumaan aineeseeni ja antamaan palautetta. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Haasteen säännöt: 

Ylläpitäjä keksii aiheen ja antaa noin kuukauden verran aikaa osallistujille kirjoittaa ainekirjoituksensa. Pituudella, sanamäärillä yms ei ole väliä. Kirjoittajalla on vapaat kädet! Ainekirjoitus julkaistaan ylläpitäjän määräämänä päivänä, ilman arvosteluja.

Kaikkien ainekirjoituksen palauttaneiden kesken ylläpitäjä arpoo seuraavan ylläpitäjän, joka päättää aiheen, aikataulun ja tekee lopuksi blogiinsa koostepostauksen kaikista osallistujista.

Mikä hienointa – kaikki bloggaajat ovat tervetulleita tähän osallistumaan!


Ensimmäisenä ylläpitäjänä toimii: Meriannen

Aiheeksi Meriannen antoi meille:


Jos olisin tiennyt...


Kello soi ja raotan silmiäni. Ajatellen, että on varmaan keskiyö, koska minua väsyttää aivan mahdottoman paljon. Katson kelloa ja totean sen olevan puoli viisi! "Nahkainen herätyskellomme" eli toinen lapsemme, on jälleen kerran heräämässä todella aikaisin ja jälleen kerran univajeemme kasvaa entisestään.

Tänään on minun vuoroni nousta hänen kanssaan ylös aamutoimille ja puuhastelemaan. Kämpeän itseni ylös sängystä voihkien väsymystäni ja toivottelen tyttärellemme, Ainolle, "hyvää huomenta" ja että "oletpa sinä taas aikainen lintu tänään". Sitten kaappaan hänet kainaloon ja lähdemme laskeutumaan alakertaan aamutoimille.

Kun aamutoimet on tehty, menemme aamupuuron tekoon. Laitan Ainon syöttötuoliinsa ja annan hänelle jotain mukavaa puuhasteltavaa eteen, siksi aikaa, kun minä laitan hänelle ja itselleni aamupalaa. Ainolle aamupuuroa ja juotavaa. Itselleni rahkaa marjoilla, pienellä banaanilla, leseillä ja chia-siemenillä höystettynä. Juotavaksi kahvia, en pysyisi varmastikaan muuten hereillä.

Siinä sitten syöttelen Ainon kaikessa rauhassa, pienenmoisessa koomatilassa ja samalla yritän syödä itse. Välillä putoaa lusikka, välillä puuro lusikasta, välillä tönäsen vahingossa kahvikuppia jne. Totean vaan, että sitä se väsymys teettää. Syömme niin rauhallisesti, samalla höpöttäen ja ehkä vähän hassutellenkin, että huomaan aamupalamme kestäneen kokonaisen tunnin, kellon näyttäessä kuutta.

Ei. Ei vieläkään ole alkanut pikku kakkonen, joka kuuluu aamuohjelmaamme joka päivä. Katsomme pikku kakkosta ja leikimme samalla, jos kaikki ohjelmat eivät kiinnosta tyttöjä. Joten vietämme luxusaikaa yhdessä, koska kukaan muu ei ole vielä hereillä.

Kello lähestyy kymmentä vaille seitsemää ja pikku kakkosta. Jes! Nyt se alkaa ja laitamme telkkarin auki ja Aino vetää kunnon joraukset pikku kakkostunnarin tahdissa sylissäni. Hän niin tykkää siitä. Suurin osa ohjelmista ovat sellaisia, joista Aino ei vielä ole kiinnostunut ja aloittaa kunnon kitinät, jos joutuu olemaan silloin sylissä. Joten menemme lattialle, jossa Aino saa kontata, nousta joka paikkaan seisomaan, kiipeillä ja leikkiä, samalla kun katselee ohjelmia.

Kymmentä yli seitsemän kuuluu yläkerrasta tohinaa. Mieheni ja esikoisemme, Inka, ovat heränneet ja ruvenneet aamutoimille. Välillä kuuluu ilon kiljahduksia, välillä huutoa ja höpötystä ja välillä kunnon kiukuttelua. Ajattelen, sitä se on, se taaperon uhmainen elämä.

Noin... siinä oli vain yksi esimerkki meidän aikaisista herätyksistä ja aamuista. Aikaiset aamut eivät ole meinaan mitenkään epänormaalia meillä, vaan jos saamme nukkua puoli seitsemään, on se todella iso poikkeus arjessamme!

Univelat ovat jo niin suuret, ettemme enää jaksa niitä edes laskea... Väsymykseenkin tottuu ja me olemme sen todistaneet. Aamupäivät menee robottina toimien, asia toisen jälkeen. Oma herääminen tapahtuu vasta aamukahvin jälkeen, josko silloinkaan.

Noin kymmeneltä alamme olemaan virkeämpiä ja alkaa meidän perheemme päivä kunnolla. Silloin lähdetään ulkoota hakemaan lisäpirteyttä, raittiin ilman avulla. Ja loppu päivänä sitten jaksaakin jo touhuilla kaikennäköistä kivaa.

Mutta täytyy kyllä todeta, että JOS OLISIN TIENNYT, että lasten pieni ikäero aiheuttaa erittäin paljon valvomista ja paljon univelkaa, niin lastemme ikäero olisi suurempi!
THE END

ps. Lasten pienellä ikäerolla on kyllä puolensakin. Tytöt leikkii jo nyt välillä yhdessä, mikä on supersöpöä ja ihanaa, että heistä on seuraa toisilleen.


https://www.facebook.com/groups/282252721983515/

8 kommenttia:

  1. Meilläkin esikoinen herää luvattoman aikaisin, yleensä kuuden aikaan. Mutta puol viisi, apua! Sehän on keskellä yötä :D toivottavasti alkaa pikkuhiljaa aamut teillä pidentyä, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on alkanut onneksi aamut vähän venymään ja saadaan välillä herätä vasta kuudelta tai vähän yli. Mutta jostain syystä on nyt saanut alkaa ravata yöllä pienempää hyssyttelemässä tosi monesti. Viime yönä 5 kertaa plus maitotauko. Saattaapi tehdä hampaita, että ehkä se johtuu siitä... Toivottavasti!

      Voimia myös teille, koska aamu kuusikin on aikamoisen aikaisin!

      Poista
  2. Toivotaan, että rytmi normalisoituisi pian. Voin vain kuvitella, millaista tuo on. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Vähän on jo helpottanut, mutta nyt taitaa kipuilla hampaiden teon vuoksi ja se taas lisää "omaa maustettansa" meitin öihin.

      Poista
  3. :) Toivottavasti teilläkin aletaan pikku hiljaa nukkua paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On jo vähän parempaan suuntaan päin =)

      Poista
  4. Voi, voin niin samaistua tuohon väsymykseen! Nimimerkillä sanoin tyttöni syntymäajaksi tänään väärän vuoden (omani) ja kuukauden (omani) mutta oikean päivän. Vitsit, että repesin :D
    Anyway, sie "voitit" arvonnassa ja olet seuraava ainekirjoituksen ylläpitäjä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi päästiin viettämään vähän omaa aikaa, niin se helpottaa vähän. Alkaakin seuraava ainekirjoitusten julkaisupäivä uhkaavasti lähenemään... Pitäisi varmaan itsekin alkaa miettimään, että mistä kirjottaisi "aiheella: Valkoinen unelma".

      Poista

Kiitos kommentistasi =)