s Mammalaiffii: Elämäntapamuutos: Vko 6 tulokset

maanantai 23. helmikuuta 2015

Elämäntapamuutos: Vko 6 tulokset

Elämäntapamuutostani on nyt jo 6 viikkoa takanapäin ja olo onkin muuttunut jo huimasti pirteämmäksi ja paremmaksi. Vaikka vaaka ei olekaan niin kauhean paljon pienempää lukua vielä suostunut näyttämään, niin tuntuma omaan terveyteen ja kropan hyvinvointiin on parantunut hurjasti ja olen oppinut jo paljon itsestäni ja "pakkomielletavoistani" ja niiden epäterveellisuudestä ja vaikutuksesta olooni.

Olen oppinut mm. seuraavia asioita itsestäni ja löytänyt niihin ratkaisuja:

  • Olin tunnesyöppö. Sen olen päihittänyt niin, että olen pysähtynyt miettimään todellista syytä, miksi haluaisin muka syödä jotain "hyvää"... Olen myös miettinyt sitä, että auttaako se mun oloani, jos syön jotain, mikä maistuu taivaallisen hyvältä vain kielen mitan ja sen jälkeen se onkin menneisyyttä ajatustasolla ja tulee siirtymään extrana vyötärölleni ja aiheuttaa lisäksi ärtyneisyyttä ja huonoa oloa, joita arvojen heittelyt aiheuttavat (esim. verensokeri).
  • Olin tapasyöppö. Tämä tulee vieläkin välillä kummittelemaan mieleen. Mutta miksi ihmeessä söisin vaan tavan vuoksi. Esimerkiksi ennen tätä elämäntapamuutosta, palkitsin itseni päivästä jollain hyvällä tai herkullisella syötävällä, kun saatiin tytöt nukkumaan. Voi jestas!! Minkä ihmeen takia? Ihan kuin päivä olisi ollut super uuvuttava tai olisin tehnyt jotain todella ruumiillista työtä... Jos jotain on pakko siinä vaiheessa syödä tai tuntuu siltä, niin voihan sitä syödä vaikka omenan tai vaikka juoda vaan lasillisen vettä. Sekin auttaa useasti =)
  • Olin salasyöppö. Osteskelin välillä karkkipussin tai jotain muuta herkkua piiloon, jotta saisin syödä kaiken aivan itse, sillä se, että siitä olisi jonkun käsi käynyt rohmuamassa ahkeraan tahtiin yli puolet... Se ajatus sai minut ahdistumaan ja ärsyyntymään! Olin siis jo riippuvainen herkuista niin pahasti! Onneksi se on nyt ohi!!
  • Olin sokeririippuvainen / mulla oli pakkomielteinen tarve saada jotain hyvää. Mun oli aina joku ihmeen pakkomielle ostaa itselleni karkkia tai muuta hyvää kaupasta, vaikka tiesin saavani niistä pahan olon. Silti vaan söin ja söin, kunnes oli paha olo. Nyt vaan kysyn enää itseltäni, mikä sai mut tekemään moista? Nyt se tuntuu ihan sairaalloiselta... Ehkä mulla oli/on jokin syömishäiriö? Vai oliko tuokin tunnesyöppöyttä kumminkin jollain tasolla? Mitä oikein koitin sillä täyttää elämässäni?
  • Rakastan hyvää ruokaa. Ja niin teen edelleenkin. Mutta pääsin kysymään itseltäni, että onko hyvän ruoan oltava aina rasvaista, hiilihydraatteja pullollaan tai epäterveellistä muuten. Eikö se voisi olla terveellistä, kevyttä ja silti taivaallisen hyvää? Vastaus kuuluu, että voipa hyvinkin olla. Mielikuvitusta vaan peliin, niin terveellisistäkin aineista voi luoda vaikka mitä ihanuuksia =)
  • Sipsit!! Ne oli mun suurin heikkous! Ja joskus vieläkin ne meinaa päästää pikkupirun olkapäälle kuiskailemaan, että ota ota... Mutta olen kiertänyt moiset hyllyt kaukaa ja päättänyt, että moisiin en enää koske. Ainakaan niin kauaa, kun ne mulle kummittelevat. Sitten kun olen niistä päässyt ns. irti, voin muutaman joskus maistaa jossain juhlatilaisuudessa tms. Tähän en laske mukaan ruis-sipsejä, joita saatan tulevaisuudessa joskus muutaman ottaa mukaan esimerkiksi leffaan =)
  • Kuitujen ja proteiinin määrät ovat mulle hurjan tärkeitä asioita kylläisyyden kannalta ja että voin hyvin. Myös kroppa toimii paremmin, mm. suolisto.
  • Vitamiinit ovat tärkeitä, että pysyy terveenä. Aikoinaan olin vähän skeptinen vitamiinilisiin ja pidin niitä vähän turhina, ajatuksella "kyllä niitä ruoasta saa tarpeeksi". Niinpä niin... Ei muuten oo totta! Ainakaan mulla. Otan nyt päivittäin sinkkiä, c-vitamiinia reilusti, d-vitamiinia reilusti ja monivitamiinin. Ja tuon setin aloittamisesta lähtien, en ole edes meinannut tulla kipeäksi =) JEE!
  • Olen oppinut syömään enemmän hedelmiä. Varsinkin omenoita. Ja ne antaa ihanan virkeän olon ja täyttää juuri sopivasti pienen nälän yllättäessä.
  • Motivaatio! Se ei pysy itsestään koholla! Sen eteen on tehtävä töitä! On ajateltava säännöllisesti, että mistä kaikki lähti, miltä peilikuva näytti, miltä silloin tuntui ja sitten nykypäivää... miltä nyt näytän ja miltä tuntuu ja haluanhan vielä paremman olon ja itseni hymyilevän, kun katson peiliin. Se on mun paras motivaatiokeino! Lisäksi on tukiryhmät. Suosittelen! Mutta niissä ei ikinä saa verrata itseään muihin, koska jokainen on yksilö ja jokaisen kroppa on erilainen ja toimii erilailla. Ja jos mäkin vertaisin omia saavutuksiani vallan muihin, niin voi jestas... Varmasti olisin alta aikayksikön masentunut ja motivaatio pohjamudissa. Mutta mä otan irti sieltä kaiken tuen ja tsemppauksen ja myöskin yritän tsempata muita ja antaa vinkkejä, josko itsellä on asioista jotain kokemusta. Ja yks hassu asia saada lisää motivaatiota on memet! Eli googletan motivaatiokuvia ja -tekstejä ja siellä on aina joitain tosi tsemppaavia joukossa mukana, jotka saa mun motivaation nousemaan korkeuksiin!
No, siinä oli ainakin muutamia juttuja, mitä oon nyt jo huomannut itsessäni ja oppinut niiden kanssa elämään.

Sunnuntain huipputreeni


Sali, jolla SS Superdieetin tapaaminen pidettiin sunnuntaina. Niin upea, että en saanut hetkeen sanottua mitään muuta, kuin ihastussanoja paikasta. Unelmasali! Tai ainakin mun mieleen the best =)

 Olin muuten sunnuntaina Fitfarmin SS Superdieetti -tapaamisessa Tampereella, jossa saimme sekä treenata huippuvalmentajien (2 personal traneria) kanssa että jutella heidän kanssaan "dieettimme" kuulumisia ja he antoivat meille hyviä vinkkejä jatkoon. Kävipä meitä sitten morjenstamassa treenin aikana Juttakin! Kyseli vähän kuulumisia ja "piiskasi" vähän lisää tehoja treeniin. 

Oli ihanaa nähdä hänet, kun hän on aina niin positiivisuutta huokuva ja pelkkä olemus on tsemppaava ja piristävä! Ihminen, joka on yhtä hymyä koko nainen =) Kun joskus olis varaa mennä hänen valmennettavakseen, niin se jos joku, olis upeaa ja siinä lähtis kilot nopsaan karkuun... 

Tapaamisemme oli WFC Wolf Fittness Club -salilla ja voi elämä! Se on upein sali ikinä, jonka olen nähnyt! Nyt harmittaa ihan jäätävästi, etten asu Tampereella. Sillä mä niin haluisin tonne treenaamaan. Pelkkä salin näkeminen nosti mun motivaatiota ylöspäin, puhumattakaan siitä, että mitä tapahtuis, jos pääsisin sinne kunnolla nostamaan sykettä korkealle ja laittamaan poltetta lihaksiin, säännöllisesti. AH!! Mä haluuuuuuuuun!!

Mutta joo... Jos sitten mentäis vihdoin itse asiaan!! 

Vko 6 tulokset


- 1,2 kg (yht. - 3,7 kg)

Eli nyt pääsin taas vähän isompaa pudoitusta "juhlimaan" ja toivottavasti tahti jatkuisikin vähän nopeampana, vaikka kyllä näin hitaastikin hyvää tulee. Se tulee vaan sitten hitaammin, mutta ehkä se on sitten helpompi aikaan ruveta suorittamaan sitä itse painonhallintaa, jolla pitäisi sitten tulevaisuudessa pysyä normaalipainoisena. Johon tosin on vielä runsaasti matkaa! Nyt pääsin kumminkin jo seuraavalle kymppiluvulle ja ajattelin, että seuraavaa kymppilukusiirtoa juhlistaisin mm. sillä, että paljastan teitille, että mistä sitä on liikkeelle lähetty ja ottaisit uudet muutoskuvat =) Siihen tosin vielä 9 kg matkaa... Hmm... Oliskohan liian positiivista ajatella, että kesällä pääsisin teille jo kertomaan moisen ilouutisen =)


Mitens muilla on mennyt joko elämäntapamuutos, laihdutus taiko painonhallinta?


Te, jotka ootte normaalipainoisia, niin mitä kaikkea teette, pitääksenne painonne kurissa?




#elämäntapamuutos #laihdutus #painonhallinta #fitfarm #sssd2015 #WFC

2 kommenttia:

  1. Voi ihana postaus! Tunnistin itseäni monissa kohdissa..
    Todella paljon tsempia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempeistä =)

      Ajattelin, että tekee hyvää pistää ns. totuudet "paperille", jotta on helpompi jatkaa taas eteenpäin =) Ja jo pelkkä niitten kirjoittaminen antoi lisätsemppiä, koska huomasin, että oon yllättävän paljon oppinut itsestäni... Vaikka oonkin vasta 6 viikkoa yrittänyt löytää itselleni "parempaa elämää", parempaa oloa ja terveempiä elämäntapoja.

      Tsemppiä sullekin!!

      Poista

Kiitos kommentistasi =)