s Mammalaiffii: Itsekuria vai ei?

torstai 1. tammikuuta 2015

Itsekuria vai ei?

 Niin se uusi vuosi taas pyrähti käyntiin ja tällä kertaa en tehnyt uuden vuoden lupauksia ollenkaan =) ...

Tai jos sitä ei lasketa, että lupasin olevani hyvä äiti lapsilleni!

Sain blogiystävältäni postausvinkin YLE:n itsekuri-uutisesta, kun kerroin yrittäväni jälleen kerran pudottaa painoani ja miettiväni, että riittääkö itsekurini projektiin vai ei.

Jep, kutsuin painon pudotustani projektiksi... ensimmäinen virhe! ...Jos ei sitten ajatella, että se on loppuelämän projekti. Sillä tarkoitukseni on saada aikaan pysyviä tuloksia eli elämänmuutos!

(ellit.fi)

Palatakseni Ylen artikkeliin: itsekuri on nykyihmisen ihanne:


Artikkelissa mainitaan mm. että kuinka uuden vuoden lupaukset ovat rituaalinen tapa ja todella usein lupaukset ja tavoitteet liittyvät omaan itseen ja omaan kehoon. Mutta samalla myös mainitaan, että todella usein lupaukset kestää sen yhden kuukauden. Esimerkiksi tipaton tammikuu, sokeriton tammikuu, someton tammikuu ja muutenkin terveelliset elämäntapamuutokset.

Niin kuin artikkelissakin sanotaan, niin eihän se huono juttu ole, että kuukausi eletään terveellisesti. Päinvastoin! On se parempi, kun eläisi kokoajan epäterveellisesti, liikkumatta tms. Olen aivan samaa mieltä.

Mutta itseäni kumminkin on aina harmittanut, kun homma töksähtää kuukauteen tai pariin. Viimeeksi, viime syksynä, salilla käyntini ja ruokavalioni (tämä jaksamiseni puutteen takia) jäi meidän perheen sairastelujen takia (kunnon syy, eipä siinä, mutta harmittaa silti).

Tykkään myös artikkelin nuorisotutkija Mikko Salasvuon ehdotuksesta, tehdä vähän lyhyempää työrupeamaa. Ettei ottaisi tavaksi tehdä vallan 12 tuntisia päiviä. Tämä kuulostaa mielestäni siksi tosi hyvältä, sillä kun ihmisen mieli voi hyvin, niin sitä jaksaa uskomattoman paljon tehdä monen asian eteen töitä ja tulee sitä kautta entistäkin parempi olo.

Mutta tarvitsee muistaa nuorisotutkijan sanat 

(teksti on suora lainaus artikkelista)
– Me olemme kaikki ihmisiä, joilla on omia heikkouksia ja vahvuuksia. Itselleen pitää antaa mahdollisuus myös olla onnistumatta. Aina ei voi päästä täydelliseen hallintaan - elämä ei vain ole sellaista. Ja jos siihen aina pyrkii, niin se jossain vaiheessa kyllä päättyy yleensä onnettomasti.

Ja itse olen sitä mieltä, että epäonnistumisista oppii aina jotain: joko itsestään tai keinoista tavoitella jotain asiaa.

**********

Oman painonpudotus -elämäntapamuutokseni aion pikkuhiljaa aloitella Ainon (nuoremman tyttäreni) synttärien jälkeen 12.1.

1. Ensiksi ihan pikkuhiljaa poistan ruokavaliosta kaiken mässäyksen (joulu- & uuden vuoden mässäykset yms) ja perustan itselleni yhden herkkupäivän per kuukausi. Päivää en ole vielä päättänyt. Se saattaa olla ns. siirtyväkin päivä, jos vaikka mennään johonkin tms.

2. Toiseksi vaihdan normileivän vähähiilariseen ja/tai rahkaan lisukkeineen (aamu- & iltapala).

3. Lautasmalli käyttöön.

Noista kolmesta minä lähden liikenteeseen ja sitten kun koittaa 26.1., niin minulla alkaa kunnon tehostartti, kun liityin Fitfarmin Supersize Superdieettiin (kesto 6 viikkoa). Supersizeen sen takia, jotta liikunta alkaisi kevyemmin, kun perhe-elämä minua vähän jarrutteleepi tällä saralla...

Bloggailen teille sitten tän projektin kohdalta myös kuulumisia myöhemmin. Toivottavasti positiivisia sellaisia =)

Ja todellakin toivon itsekurini kestävän, sillä mukavuudenhaluinen ja nautinnonhakuinen luonteeni tuppaa pistämään aina hanttiin jossain vaiheessa, kun alkumotivaatio alkaa lopahtamaan.

Tulkaahan tsemppaamaan mua aina välillä tänne blogiin, niin ehkä mä sitten vihdoin onnistun, kun mulla on hyvä tsemppijoukko!!


Teittekö te uuden vuoden lupauksia? Minkälaisia?

#itsekuri #elämäntapamuutos #laihdutus #painonpudotus #projekti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi =)