s Mammalaiffii: Epäonnen päivä!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Epäonnen päivä!

ARGH!!

Oli ihan pakko tulla teille kirjoittamaan mun eilisestä päivästä! Se oli yks epäonnen päivä, huoh! Onneks tollasii ei oo usein!

Aamulla kun heräilin (esikoiseni sohvalta, selkä kipiänä, sohvan kovuuden takia (hänellä oli vaikea yö)) Inkan kanssa, niin mulla oli silloin jo aivan järjetön päänsärky. No, siinä sitten tehtiin normaali aamurutiinit ja kun aamupalan aikana käväsin välillä vessassa, niin juttelin miehelleni, että muistatkos, kun eilen kerroin sulle tuntevani itseni jotenkin erikoisen kärttyisäksi, että oikein kiehuisi sisällä ja on vaikeaa jo hallitakin sitä, ettei turhaan kiukuttelisi (sain kyllä pidettyä itseni ruodussa)... Niin mulle oli alkanut naisten päivät ja eikä mitkään niukat sellaiset...
No, eipä siinä mitään, kuuluu normaali elämään tuollainen.

Uhmaa pukkaa...
Aamupalan jälkeen leikin lasten kanssa tovin ja tuntuivat jotenkin normaalia kiukkuisemmilta. Sai olla useasti kieltämässä jne. Harmitti oikein!

No, sitten aloin tekemään piparkakkutalon osia valmiiksi, kokoamista varten. Eli tein tomusokerimassoja ja maalailin niillä muumitalon osia jne. Nooh... Yksi seinä katkesi, harmitti ja otin vielä varovaisemman otteen hommaan. Toinen osa katkesi, nyt pännis jo tosi paljon! Ei siinä mitään sitten kuitenkaan, sain osat liimattua massalla takaisin yhteen ja massa kumminkin peittäisi katkeamiskohdat.

Noooooh.... Sitten punainen ei ollut kunnon punainen, vaan vaaleanpunainen... sitten yritin laittaa ministi mustaa, niin eikös siitä tullut viininpunainen. No, katoista tuli nyt sitten viininpunaisia, eikä kunnon punaisia. Kyllä sen vielä kestää, ajattelin.

No, sain suurimmat osat maalattua, kun loppui tomusokeri ja ei, en lähtenyt hakemaan lisää. Ei ollut aikaa, eikä jaksamista.

Sitten tulikin tyttöjen päikkäriaika ja menivät koisaamaan. Ja mä aloin laittamaan ruoan valmiiksi, uuniin laittoa varten (Karjalanpataa, NAM!). 
Hmm... mitäs mä sitten tein, en nyt muista, mutta joka tapauksessa leikkasin sormeeni kunnon vekin veitsellä. Onneks itse leikkaaminen ei ikinä satu, kun sitä ei ehdi huomioimaan kunnolla, kun vasta sitten, kun vekki on jo sormessa komeana. No, siinä sitten huuhtelemaan veret pois ja laittamaan laastari sormeen. Ajattelin vaan, että nooh... sitä sattuu tekevälle (juuri viime viikolla tuli samanmoinen, tosin pienempi, vekki toiseen sormeen).

Pisan torni 2 ja tuuletus toimii ;)
Sitten aloin suunnittelemaan ja kokoomaan muumitaloa, vihdoin!! Olisi ehkä kannattanut miettiä pari kertaa päivän kulkua ja onnistumisprosenttia, ennen kuin tuohon hommaan alkoi, sillä siitähän tuli lisää KATASTROOFFFia meikälle. 

Kun sulatin sokeria kiinnityksiä varten, niin jo ensimmäisten kiinnitysten aikana, poltin kaksi sormeani -> AIIIII, kun sattui ja sattuu edelleen! No, siinä sitten meni lähes vartti, kylmää vettä kraanasta valuttaen ja lisäpalamista ennalta ehkäisten. 

No sitten vaan takaisin hommiin, kivun vallitessa sormeni ja mieleni. Totesin siinä sitten, että piparkakkutaikina oli liian pehmeää talon tekemiseen: osat kääntyilivät, menivät poikki jne jne. Nooh!! Kyllähän se tuolla nyt nököttää pystyssä, mutta erittäin hyvin ilmastoituna, kenossa kuin Pisan torni ja omasta mielestäni erittäin rumana!!

MUTTA!!! Kun esikoiseni heräsi päikkäreiltään, meni isäntä hakemaan häntä alakertaan ja voi sitä ihanaa hihkuntaa mikä kuului portaista! Äitiiii, äitiiii... hianoo, muuumiii, myy... äitii äitiiiii. Ja voi että, kun mun siihen mennessä tapahtuneet kurjat jutut olivat juuri jääneet taka-alalle ja mun rakas tyttäreni oli pelastanut mut itkuilta! Ihana Inka!!

No, eihän tää päivä tuohon voinut tokikaan loppua. Pata alkoi tuoksua kohta valmiilta tapaukselta uunissa ja ajattelin, että nyt tarttee alkaa katsoa uunijuurekset valmiiksi pellille, jotta ne saa mitä pikimmiten uuniin, koska niissähän menee puoli tuntia vielä kypsyä. Joopa joo... pussissa lukikin sitten 50-60 min. Olin ostanut erilaisen pussukan, kun joskus aikoinaan. No, riisin keitoksi se sitten meni. Otin riisipaketin kaapista, niin eikös se ollut niin täys ja väärinpäin siellä, että sieltähän tupsahti kunnon riisisade pitkin keittiön lattioita. Taas otti päähän ja marmatinkin siinä jo, että mitä hittoo ne riisit vielä paketissa tekee, kun se on jo avattu (meillä on tupperin kaadin, johon ne yleensä laitetaan). No, siinä sitten otin mittamukin, jotta kaataisin riisiä siihen, niin taas, jo toisen kerran riisisade koristi lattioita lisää, ennen kuin se riisi oli mukissa ja siitä sitten vihdoin löysi tiensä kattilaan ja veden lisäämisen jälkeen, löysi tiensä kypsymään hellalle.

Ja ei muuta ku imuri käteen ja imuroimaan keittiön lattia! Siinä sitten tytötkin yritti kokoajan tulla riisien kimppuun, mutta onneks sentään kerrankin tottelivat ja eivät tulleet.

Sitten olikin ruoka valmis ja päästiin vihdoin syömään! Se vähän paransi mieltä, vaikka siinä lihapala ja pari riisiä syliin putosikin (uskomatonta!).

Sitten illalla toohotettiin ja leikittiin jne jne ja tytöt oli jotenkin kiukkusia, vaikka olivatkin piparkakkutalon osien maalaamisen ajaksi päässeet isänsä kanssa ulos puistoon. Eli ei ollut ulkoilun puutteestakaan kyse. No, mietin vaan, että huono päivä on yleensä aikamoisen tarttuvaa, että ehkä on siitä kyse (toivoen mielessäni, etteivät taas tule kipeiksi).

No, vihdoin illalla alkoi iltarutiinit ja päästiin nukuttamaan neitokaisia ja alkoi oma aika!! 

Sain jopa neulottua isäni joululahjan valmiiksi (eli nyt on kaikki lahjat valmiina, tarvii enää paketoida).

Kun itse mentiin nukkumaan, juteltiin mun uskomattoman huonosta päivästä (näitä ei yleensä juuri ole) ja mieheni totesikin, että on se tosi hyvä, että hän meni tyttöjen kanssa ulos, enkä minä... koska muuten mulla olis varmaan jalka paketissa!!

Toivottavasti teillä oli parempi päivä!!

#kuulumiset #epäonni

1 kommentti:

  1. Ei päivä mennyt siis niin kuin Strömössä. Noh, noita sattuu kaikille. Muumitalo näyttää kyllä oikeesti tosi hyvältä 😊

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi =)